Tietoa mainostajalle ›

VIHDOIN VALMIS

Summanmutikassa ja silloin tällöin tehty, silmukoita satunnaisesti lisäten ja vähentäen, värejä välillä vaihdellen tehty neuletakki valmistui. Kuvasimme sen lapsuuteni mummulamaisemissa Pudasjärvellä. Oli ihanista ihanin hellepäivä ja ne väriliitupostauksessa toteamani järkyt sääskimäärätki, ne olivat vallan kadonneet. Vuonna 2013 mummulan pihalla sai vaan olla, eikä kukaan eikä mikään tullut inisemään korvan juureen ja imemään ihoa paukamille. Ihan käsittämätöntä. Voi että, onneksi omat lapsenikin saivat viettää siellä kesäpäivää ja seurakin oli mitä mainiointa!

9 Comments

  1. Reply
    Liina

    Selaan jostain syystä tai toisesta blogiasi läpi (ja tykkään, toki) ja nyt näin kauhean paljon myöhässä koen pakkoa kertoa, että minullakin oli mummola Pudasjärvellä pienenä. Ja niinpä ensireaktioni (ei ollenkaan paheksuva, koen tarvetta tarkentaa) kuviin olikin, että paljaat sääret aikamala siellähän on hyttysiä ihan hirveästi :D Ja tää naurattaa mua kovasti, koska muisto hyttysparvista on selvästi imeytynyt jonnekin selkäytimen tienoille.

    Mutta hieno on takki.

    1. Reply
      Tiina Post author

      Kiitos! :)

      Mutta siis et arvaa. Meidän lapsuudessa niitä sääskiä riitti. Niitähän oli ihan jumalattomasti! Mutta viime kesänä kun tuolla olimme, pihalla saattoi istua ihan nuin vaan, olla rauhassa, niitä ei ollut nimeksikään! Puhuttiinkin siitä että mistäköhän johtuu. Suot nyt ainakin ovat muuttaneet muotoaan vuosien saatossa. Toisaalta ihanaa, mutta toisaalta vähän pelottavaa luonnon kannalta. Kun eikö niitä nyt kuitenki pitäis siellä olla :D

      Millä kylällä mummulasi oli? Mun olivat Pärjänsuolla. :)

    2. Reply
      Liina

      Hurjalta kyllä kuulostaa. Mukavampihan se toki on iltaa istua ilman sääskiparvia, en minä sillä, mutta tosiaan luonnon kannalta aika jännittävä ajatus. Huonolla tavalla jännittävä.

      Siitä on ihan kauhean pitkään kun viimeksi olen Pudasjärvellä käynyt (mummo muutti sieltä ukin kuoltua pois), mutta siinä pääkylän tuntumassa se oli, Kurenalalla? Iijoen rannalla kuitenkin. Myös nimi Nyynäjä kuulostaa jotenkin tutulta, mutta ei saa nauraa, jos se on oikeasti Rovaniemellä :D Muistan, että fillaroin sillan yli kirjastoon mummon pyörällä. Yritän löytää kirjastot joka paikasta.

Leave Your Comment