Tietoa mainostajalle ›

POJALTA TOISELLE

Kun mulla oli vielä vauva, nykyisin jo reipas ja omatahtoinen kaksivuotias, niin neuloin hälle ruskean villatakin Kotipalapelin Rillan innoittamalla helpolla ohjeella. Takkia pidettiin jonkin verran ja sitten siitä kasvoi pieni poika yli. Villatakki oli kaapissa odottamassa jatkoaan, kunnes se nyt tulla tupsahti vastaan. Mietin mitä sille teen, säästänkö, vai laitanko kiertoon, kirppikselle vai minne. Omien käsitöiden kierrättäminen kun on vähän hankalaa, siinä on tunteita matkassa ja usein aikaakin työn tekemiseen on kulunut paljon. Siksi oli mukavaa, että seuraavana päivänä villatakin löytymisestä tapasin ihanan kummipoikani ja hoksasin napata villiksen kotoa mukaan ja annoin sen hänelle. Se meni siis juuri oikealle henkilölle ja teki vanhempansa iloiseksi. Ja itse pojankin kyllä, oli sen verran aurinkoinen hymy kasvoillaan kokoajan.

Raitanapillinen villatakki vuonna 2013 ja vuonna 2011. Ihanilla, aurinkoisilla pojilla! <3

V__D5B8 takki

When I had a baby who nowadays is a brisky and self-willed two-year-old, I knitted him a brown cardigan inspired by the easy instructions Rilla gave in her Kotipalapeli-blog. The cardigan was worn at that time and after a while my boy grew out of it. The cardigan was in my closet waiting for its story to continue and I came across it one day. I tried to think what to do with it, should I toss it or keep it, or maybe recycle it, to the second hand market or something. I have mixed feelings about recycling something I’ve made myself, so many emotions attached and it has taken a lot of time and effort to make it. That’s why it’s so great that the next day I found the cardigan I met my wonderful godson and had the idea of taking the cardigan with me and giving it to him. He was just the right person to have it and it made his parents very happy. And the boy himself was happy too, based on the smile on his face.

Cardigan with striped buttons on 2013 and 2011. On beautiful, happy boys!

1 Comment

Leave Your Comment