Tietoa mainostajalle ›

PÄÄTTELYSTÄ…

…sen verran (taas), että kun siihen suhtautuu niin, että se kuuluu siihen työhön, viimeistelynä, tärkeänä osana  neuletyötä, siitä oppii tykkäämään. Kun langat on päätelty, työ pingotettu, kostutettu ja annettu kuivua, pääsee ihailuvaiheeseen ja sen jälkeen tulee silti se kaikkein paras osuus: käyttöönotto. Mää oon tänään päätellyt aika monenväristä lankaa, pujotellut langanpäitä erilaisiin kuvioihin ja kasannut pätkistä aika ison mytyn. Pian näätte mitä sain aikaan. Kuva ei liity tapaukseen. 
Entäs te, onko päättely kivaa, kamalaa vai lämmittääkö langanpäät pitkinä pätkinä lapasten sisässä?

26 Comments

  1. Reply
    Anonyymi

    Mää en kyllä jaksa myöskään kostuttaa töitä ikinä… Oonkin miettiny että miksi niitä ees pitää? Että lisääkö se jotenkin neuleen kestävyyttä vai onko se vaan joku ulkonäköjuttu?

    -Paula H.

    1. Reply
      Tiina Post author

      Ei se tietenkään ole välttämättömyys, vähän sama kuin vaatteen silittäminen. Viimeistelyä. Tykkään, että neuleen epätasaisuus häviää ja ihailuvaiheessa työ on kauneimmillaan. Käytössä saa toki sitten taas päätyä siihen muotoonsa jossa neuletta käytetään :)

  2. Reply
    Hippityttö

    Sama täällä, en kostuta.
    Minulla tuppaa käytössä päättelylangat irtoilemaan sieltä työn seasta. Mikä on rasittavaa. Nyt olen ratkaissut ongelman sillä, että olen päätellyt aika pitkälle langat tai jos on sellainen että ptäkän voi jättää sinne työn sisälle itsekseen hengaileen niin olen niinkin tehnyt. On sitten liikkumatilaa pätkällä enemmän. :)

  3. Reply
    Heidi

    Päättely ei ole mikään lempparijuttu, mutta menettelee, kun alkuun pääsee… Se aloittaminen monesti vaikeinta… Pingotan yleensä vain isommat neuletyöt, sukat ym. pääsee useimmiten heti käyttöön. Sukkabloggi olis tietty kätevä… =)

    1. Reply
      Tiina Post author

      Mää oon varmaan aika mummo, monessakin mielessä, mulla on tosi vähän mitään tarvikkeita. En omista mitään muuta kuin puikkoja ja lankaa, ei mitään silmukkamerkkejä tms… Kun en oo jotain koskaan kokeillut, niin enhän edes tiedä kuinka käteviä ne olis. :)

    2. Reply
      Heidi

      Se sukkabloggi ois tosiaan varmaan ihan kätevä, tarvis varmaankin joskus väsätä sellainen vanerista… Mullakaan ei ole kauheasti mitään tarvikkeita, hakaneulat käy silmukkamerkeistä. Knit pro:n puikot löytyy ja ne on ihan parhautta! Niillä on niiiin ihana kutoa!!! Vielä kun saa puikoille jotain oikein pehmoista lankaa… =)

  4. Reply
    Katrir

    Täytyy kommentoida kun usein olen tätä miettinyt. Neulominen on ihanaa ja ihanaa kun työn saa valmiiksi eikä päättely töki. Mutta sen jälkeen kun työtä on ihaillut antanut kenties eteenpäin niin tulee tyhjiö, että mitäs nyt teen vaikka kymmenen muuta työtä olisi kesken. Ja sitten kun saa todenteolla taas jonkun työn vauhtiin niin alkaa tämä kuvio uudestaan :).

    1. Reply
      Tiina Post author

      Tyhjiön tunteen tunnen minäkin. Ja varsinkin jos tekee omaan käyttöön, niin mitäs sitten, kun työ on valmis… villatakki kaappiin ja… öö, seuraavaksi voiski vaikka tiskata :D

  5. Reply
    Minna

    Mä suhtaudun vähän samaan tapaan kuin sinä. Harvoin työ jää päättelyä vaille valmiina odottamaan, koska on kiire päätellä, huolitella, että pääsee blokkaamaan neuleen ja ottamaan sen käyttöön. Ennen oli toisin. Luulen että muutos liittyy siihen, että nykyään mulla on harvoin monta työtä kesken. Yksi loppuun, sitten vasta uuden kimppuun. Päättely antaa aikaa lempeän irrottautumiseen, voi muhia vielä hetken saman työn parissa ennen seuraavaa aloitusta. Koska minusta vaikein vaihe on uuden aloittaminen.

    1. Reply
      Tiina Post author

      Niin, ehkä tää blogiharrastus tuo töihin lisää pontta saada ne valmiiksi. Se on vaan hyvä juttu. Mulla taas pitää olla vähintään kolme kerralla kesken, että on sitä vaihtovaraa, ja silloin töitä valmistuukin useammin – tavallaan. :D

  6. Reply
    Veera

    Päättely ei ole mitään herkkua, mutta pakkohan se on tehdä. Yleensä päättelen langat heti, kun saan viimeiset silmukat pääteltyä, koska silloin ollaan jo niin lähellä maaliviivaa! Keskityin muuten taas oleelliseen, ihana tuo pinkki mittanauha! :—D

    En ole varmaan ennen kommentoinutkaan, mutta täällä suhteellisen uusi lukija, joka tykkää blogista kovasti! (:

    1. Reply
      Tiina Post author

      Oli kans pakko ettiä pinkki nauha heti käyttöön, kun tää kuva tuli vastaan. Mulla on mittanauhoja (ja saksia) useissa eri väreissä :)

      ja hei kivaa, että esittäydyit :)

  7. Reply
    Hanna

    Ennen en pitänyt päättelystä. Nykyään minulla on erilliset päättelytyöt, joita teen eteenpäin vain kun on toinen työ pääteltävänä. Päättelytöiden ansiosta olen alkanut pitää päättelemisestä ja työt valmistuvat aivan valmiiksi nopeammin.
    Aluslapasista en päättele langanpäitä. Teen jämäkeristä ja pätkälangasta (solmittuja lyhyitä langanpätkiä kerällä). Langanpäät jäävät lapasten väliin lämmikkeeksi.

    Minulla myös on kesken useampi työ kerralla. Isoja töitä kun on hankala kuljettaa mukana. Pienet työt on oivallisia ottaa mukaan esimerkiksi neulontakerhoon tai vaikka virastokierrokselle.

  8. Reply
    norsis

    Päättely on jees. Mitään en jätä lojumaan sen takia etten jaksaisi päätellä koska se on tosi hienoa kun on päässyt siihen asti että enää päättelyt tekemättä! Vaikka langanpätkiä ois se sata tai kaksi sataa niin silti se on ihan mukavaa hommaa koska sen jälkeen työ on valmis! :) Joskus saatan päätellä jo sitä mukaa kun pääteltävää tulee jolloin työn valmistuessa ei ole kuin yksi langanpää pääteltävää jäljellä.

  9. Reply
    Auli

    Mulla on hyvä ystävä joka päättelee mun työt. Olin ihan ihmeissäni kun hän oikein ehdotti sitä! Miten joku voi tykätä päättelemisestä!! Vein hänelle tässä muutama viikkoa sitten muovikasillisen villasukkia (osa kirjoneuleita ja monilankaisia), seuraava päivänä hain ne pääteltynä. Kätevää!

    1. Reply
      Milja

      Tämmöinen ystävä tulisikin tarpeeseen! Vaikka kyllä itseltäkin päättely sujuu kunhan vain pääsen alkuun. AJATUS päättelemisestä taitaakin olla se pahin :)

  10. Reply
    KahviKaneli

    No, päättely käy nykyään meditoinnista. Voi ajatella kaikkea muuta samalla, mitä ei ehdi muullin ajatella :O)
    Ja säästän kaiki langanpätkät jatkokäsittelyä varten! Juuri sain anopilta ison pussin hänen lnaganpätkiä: ne menee pehmojen sisään ja nuppineulatyynyjen pehmusteeksi. Linnut eivät niitä huolineet, vaikka yritin heillekin pesätekoon tarjoilla, sitä vastoin yrittivät varastaa terassilta vanhan tiskirättini :O)

  11. Reply
    Maya

    Ihanaa, että osaat ajatella noin. Itse en osaa, vaan inininhoan sitä. Niin paljon, että moni tuote ei ole valmistunut loppuun asti, vaan on joutunut päättelemättömien laatikkoon. Ja niitä on. Täytyski hankkia isompi laatikko. ü Olen myös luovuttanut sukkia ja lapasia päättelemättöminä, se on sit vastaanottajan vastuulla saaks pääteltyä vai ei.
    Koitan inspiroitua viimeistelyjuttuihin ansiostasi. Edes Pilvenreunalla-villatakin lankojen päättelyyn. Huoah.

  12. Reply
    frost

    Mulle tuottaa ehkä päättelyäkin suurempaa tuskaa toisen sukan kutominen, tai villapaidan toisen hihan tekeminen. Se toisto on jotenkin niin puuduttavaa.

    Yritin tuonne edelliseen postaukseen kommentoida pariin-kolmeen kertaan kännykällä, mutta ei tainnut tulla perille. Istuin nimittäin toissapäivänä eräässä kahvilassa, kun yhtäkkiä ovensuuhun ilmestyi pieni poika, päässään harmaa-vihreä tosihelppopipo. Sen vain halusin kertoa :)

  13. Reply
    unisukka

    Hehe, enpäs nyt malta olla linkittämättä mun melkeinvalmistumattajäänyttä ikuisuusprojektia, jossa semmoset kuutisen vuotta kesti päättely ;) Vielä on kokoamatta vuonna 1998 tekemäni tilkkupeiton palaset… Mutta kiitän sua kuitenkin inspiraatiosta, sen turvin olen monesti jaksanut jatkaa tyyyylsää puurtamista.

  14. Reply
    Ninnuska

    Mä olen alkanut tykätä päättelystä. Se sujuu nätisti sohvannurkassa isosilmäisen neulan kanssa jotain omaa ohjelmaa digiboksilta katsoen. Ja teen sen järjestyksessä ja leikkaan 2-3 langanpätkää aina pois sitä mukaa kun olen saanut pääteltyä niitä – siinä näkee äkkiä sen siistin jäljen, mikä tulee.

    Mutta mä olenkin varmaan joku mutantti kun tykkään lasten vaatteiden nimikoinnistakin :D Ompelen niitä pieniä kudottuja nimilappuja vaatteisiin mielelläni. Sama sohvannurkka, lankarulla, sakset ja hyvä neula

  15. Reply
    Annukka

    Suurella nihkeydellä suhtaudun. Tosin päättelen kirjoneuleissa jo neuloessa neulomalla päät "työn sisään" mummini opettamalla tavalla. Kaikissa töissä se ei ehkä ole mahdollista.

  16. Reply
    ttti

    Päättely on välttämätön pakko minulla, suhtaudun siihen vähän niin kuin vuodenaikojen vaihteluun, aina se on edessä, eikä sille mitään voi. =) Yritän päätellä langanpäitä aina kun on mahdollista, muutaman kerrallaan, niin ei ole työn lopussa niin suurta määrää pääteltävää.

Leave Your Comment