Tietoa mainostajalle ›

MENNEIDEN MUISTELUA – osa 3

Tämän puun tein joskus muuten vaan, vailla sen kummempaa ajatusta minne sen laittaisin. Onneksi se sitten löysi arvoisensa paikan, kun tein Neitokaiselle päiväpeiton, jonka tilkkujen keskelle puu hyvin sopi.

Tuossa peitossa oli kyllä järjetön määrä tikkaamista, kuukauden verran joka ilta taisin sitä käsin tikata. Peitto valmistui syksyllä 2009. Mutta ihana se on ja niin iso, että vaikkei enää ole päiväpeittokäytössä, on se loistava majapeitto, koska ei ole liian paksukaan. Ja ihan ihana muisto onnellisista syyspäivistä vuosien takaa, ajalta kun minulla oli kaksivuotias tytär.

11 Comments

  1. Reply
    Katja

    Kuinka joku voikaan olla noin kärsivällinen, että jaksaa tehdä käsin tuollaisen työmäärän ja noin siististi. Täällä olis kuulunut suusta: noo ei se nyt niin justiinsa ole :D JA monesti.

    1. Reply
      Tiina Post author

      Elämä minusta on tehnyt kärsivällisen, ikä ja lapset. Ja kun teen montaa työtä yhtäaikaa, kaikkia saa tehdä vain silloin kun huvittaa. Ja ei mullakaan aina oo niin justiisa :)

  2. Reply
    Hanna

    Voi miten ihania kaikki peitot ovat, varsinkin tämä! Mikä työ ja vielä käsin!! Tällaisen konetikkaajan suu menee ihan täysin ymmyrkäiseksi ihailusta. Odotan kovasti sitä, että oma jälkikasvuni saisi aikaiseksi kynällä jotain tunnistettavaa, jota pääsisi toteuttamaan.

    1. Reply
      Tiina Post author

      Toteutahan heti kun sen aika on! Onhan nuo sen verran ihania muistoja, ja tekijälleenkin ihana tapa tallettaa muisto.

      Jos mulla olis kunnon tilkkutyöompelukone, niin varmaan käyttäisin sitä, mutta omassa koneessani ei ole suurta alustaa, joten käsin tikkaaminen on oikeastaan ainoa vaihtoehto :D

  3. Reply
    Nipsu

    Tää peitto on jotain niin hienoa, ettei oikein löydy sanojakaan. Ihan mieletön!!!Lapsellesi ihana lahja äidiltä, toivottavasti säilyy vielä mahdollisille jälkipolvillekin, tuollainen aarre!

Leave Your Comment