Tietoa mainostajalle ›

MUMMIN TILKKUPEITTO

Düsseldorfista Lontooseen minä tätä tilkkupeittoa tein. Aloitin yli vuosi sitten euroviisuja katsellen, olohuoneen lattialla tilkkuja mallaten ja nyt olympialaisten alla sain valmiiksi. Molemmissa päissä parin päivän rutistukset ommellen ja väliaika sitten muissa töissä, heh. Mummi sai aikas kauniin tilkkupeiton mökille. Siinä viimeisiä tikkauksia ommellessa mökin terassilla, vähän vilpakkana kesäpäivänä, sääskimyrkkyrinkulan tuoksussa, auringon välillä pilkottaessa puiden takaa, tuli hauska, ihana tunne. Se sama, jollainen mulla oli joskus 80-luvun lopulla, kun sain mummulan pikkuparvekkeella (silloin ei puhuttu terasseista, eihän?) istua ja piirrellä muutamaa vuotta vanhempien serkkutyttöjen kanssa, pieniin sydänpapereihin kasarisydämiä (miten voin muistaa senki mitä piirsin?!). Niillä taisi oikeesti olla vähän jotain poikajuttuja mielessä, kun muistan, että talon ohi ajeli vähän väliä joitaki mopopoikia. Silloin oli samanlainen keli ja pohjoissuomalaisen metsän tuoksu ja yhtä kivaa puuhastella. Nyt kuitenkin tikkailin itsekseni, kun oma nuorimmaiseni nukkui päiväunia ja mummi ja esikoinen polttivat nuotiota. Tässä siis huisin selkeän esittelyn kautta, tilkkupeitto 2011-2012, olkaat hyvät.

Materiaaleina vanhoja kankaita sieltä täältä, välissä IKEAn peitto, taustakankaana pellavaa ja tikkaukset ommeltu käsin muliinilangalla. Malli oma tai siis ihan vain ruutuja keskeltä halki, ja reunakantti mummin vanhasta pöytäliinasta. Äitini kanssa pitkät tovit pohdittiin mikä kangas on mistäkin tai mihin kangas on alunperin hankittu. Monenlaista tarinaa ja nyt peitto odottaa päiväunilaisia pikkumökissänsä.

26 Comments

  1. Reply
    L.emminkäinen

    Hienoa, on mahtavaa saada iso käsityö päätökseen! En itseasiassa välitä tilkkutöistä, mutta olisi se mahtavaa tehdä jokin noin iso työ… Jos keräisi kaikki ihanimmat kankaat ja sommittelisi ja ompelisi jotenkin ei-niin-geometrisesti niin tulos voisi olla ihan mukiinmenevä :)

    1. Reply
      Tiina Post author

      Niin, sepäs näissä onkin kivaa kun kukaan ei määrää millaisia pitää tehdä ja vanhojen kankaiden hyötykäyttö on kivaa, tai ainakin ite tykkäään just tuosta että sitten voi pitkäänkin ihastella ja miettiä missä mitäkin kangasta on ollu :)

  2. Reply
    KahviKaneli

    Miten kaunis!
    Teetkö ne palat leikkurilla vai voiko onnistua ilmankin?
    Nimikerkillä kankaat jo valmiina, mutta kaikki tilkkutyötilpehööri puuttuu, mutta ajattelin, että pärjäiskö saksilla ja viivottimella? Tai repimällä kankaan lankasuoraan?

    1. Reply
      Tiina Post author

      Oi kiitos! No siis, mää en oo koskaan ees koskenu mihinkään tilkkuilutilpehööriin. Mulla on parhaillaan kesken toinenkin peitto ja kun äitini näki mun sitä tekevän, ja kaipailin leikkuria, hän totesi, että kyllä, kyllä tarviit kunnon vehkeet. Että ehkä joulupukki minullekin semmoisia tuo. Mutta käytän siis vain saksia, en piirrä enkä revi mitään, summanmutikalla mennäään, paitsi pohjatyöt paperilla lasken tarkasti :)

  3. Reply
    JenniH

    Oi, mikä ihana lahja. Valloittava! Tykkään väreistä, mustat kuviot ovat yllättävät ja tuovat särmää. Suuren työn olet tehnyt, mummusi arvostaa tätä varmasti.

    Ennen vanhaan meillä päin puhuttiin verannasta. Ei ollut mitään terasseja.

    1. Reply
      Tiina Post author

      Kiitos!

      En suinkaan kaikkea, palat on kasattu koneella, mutta koska otin keskeneräisen peiton mukaan mökille, jossa ei ole sähköjä, käsin tuli ommeltua tikkaukset ja reunakantti paikoilleen. :)

  4. Reply
    Mag

    Aivan IHANA!!!!

    Mä väkersin vanhoista farkuista tytölle (90cm leveeseen sänkyyn)peiton. Sit se vaihto ensin huoneen värin ja muutossa sängyn 140cm:ksi -> peitto lojuu käyttämättömänä ;(

    Mä olen haaveillut, että tekisin omaan sänkyyni päiväpeitteen tilkuista. Tämän näkeminen sai innostumisen taas heräämään…

Leave Your Comment