Poikanen on alkanut nyt osoitella mieluisia esineitä ja vaatimaan, että saa tutkia kaikkea. Älinän ja jalkojen polkemisen kautta on hyvinkin vaativainen toisinaan. No, eilen tää äiti meni lankaan ja antoi pojalleen muliinilankapurnukan tutkiskeltavaksi lankoineen päivineen… Pojalla oli kivaa ja ens kerralla, kun tarvitaan lankaa, on ensin pikkuisen selvitettävää.
Hahah! Voi ei! :D Mutta mieti, kuinka valtavan hauskaa hänellä on ollut noiden värikkäiden ja pehmoisten lankanötteröiden kanssa! :)
No niinpä. Ensin kyllä emmin, että annanko, mutta sitten omakin uteliaisuus heräsi, että mitäköhän se sanoo, kun saa langat. Iloissaanhan hän oli. :)
No hupsista!
Meillä on myös joskus tutkailtu muutamia lankakeriä solmuiksi asti :D
Joo täällä kans. Ja aina, kun neulon, niin kerät lähteävt pikkujalkojen mukana kulkemaan pitkin huonetta.. ja matonkudekerät on kans suosittuja! :D
no niin, no kaikkea pitää saada räplätä. Meidän neiti on vaatinut nallelleen virkkukoukun ja lankaa:)
Heh, mahtavaa! :)
Voe mahoton! :D
Sitäpä just! :)
Heheheheheh! Sä oot kyllä ihana äiti kun annat tuollaisen aarteen käsittelyyn!
Ihana äiti onkin tavoitteeni <3
ihana selvitysmies <3
<3 niin on.
Hihhih! Niin sitä pitääkin antaa! Varmaan ollu ihanaa tutkailla kaikki pikkuiset kerät ja kieritellä vähän pään ympäriltä ja eikös tämä äiti tällälailla tämä kerä avaudu ja niin edelleen ja vähän sitten tuotakin väriä vielä katsotaan ja oho mikäs tuossa ihanan tuntuinen ja ohut pieni lanka laitanpa solmuille :D
Meijän neiti on samanlainen, kaikki langat varsinkin pitäis aina saada..