Tietoa mainostajalle ›

GLAD PÅSK / HAPPY EASTER

Tulipas mieleen yks hauska juttu noista petsoppipupuista. Yhtenä joulumarkkinapäivänä muutama vuosi takaperin Neitokainen sai pupun, jolla oli mukana porkkana. Kaupungilta kotiin päästyämme vain porkkana löytyi. Pupua etsittiin vaikka mistä, mutta sitä ei ollut mistä ottaa. Kaikki laukut ja taskut tutkittiin ja autosta etsin ja pihalta myös. Mutta ei, pupua ei ollut missään. No, pianhan se sitten unohtui, eikä enää etsitty ja joulukin tuli, talvi meni ja kevät tuli. Aina minä silti sen pupun muistin, kun leluja kerätessä näin sen pienen yksinäisen porkkanan. Ja arvatkaas mitä sitten kävi? Lempipihapuuhassani, lumen nakkelussa (se kun levitetään viimeisiä lumen rippeitä pitkin pihaa, että sulasivat nopskempaa), yhden kasan seassa pilkotti pieni pupu! Siellä se oli seikkaillut pihalla lumessa koko pitkän talven, marraskuusta huhtikuuhun! Oikea seikkailijapupu!

Tuosta kuvastakin se seikkailija uupuu. Näin sen viimeksi sohvan vierellä muutama päivä sitten, mutta eipä näy enää. Missähän taas lie. Ehkä kenkälaatikkonukkekodissaan, siellä on niiden koti nimittäin. Nuo takarivin ihanaiset Sylvanian Families -puput saapuivat kotiimme juuri parahiksi pääsiäiseksi ja ne pääsivät asumaan ”oikeaan” nukkekotiin. Onneksi on pupuilla kodit, niin ei tarvi mennä pihalle, heh.

Oikein mukavaa, leppoisaa ja pupuisaa pääsiäistä hyvät lukijat!

 

10 Comments

  1. Reply
    milla

    voi pupu parkaa onneks loppu oli onnellinen…ja nuo "pikkaraiset" eli sylvaniat…ne on parhaat pienenä en koskaan saanu omia ja himoitsin parhaankaverini pikkaraisia…joka jokuaika sitten paljasti ettei edes pitänyt koko leluista…no äitipä on elänyt oman lapsuuden uudelleen ja pojalle oon hankkinu lampaat ja pikkusiskolle ruskeatpuput!
    pääsiäisiä!

    1. Reply
      Tiina Post author

      Oi, onneksi oot saanut omia pikkaraisia. Määki muistan ihailleeni niitä kaverilla ja itse en koskaan saanu omia. Nyt onneksi on jo muutama niitä meilläkin. Ja tyttö aina leluhyllyllä huomauttaa missä on äidin lempilelut ;)

  2. Reply
    Jenny

    Hah, muakin aina vaivaa parittomat lelut. Niitä ettii ja penkoo kaikista nurkista ja ne välillä siellä ajatusten perukoilla huutelee. Meillä samanlaisella seikkailulla oli muumikalenterista tullut Mörkö, joka on mun ja pojan suosikki. Lopulta se löytyi muuton yhteydessä sohvan uumenista Pikku Myyn kanssa (jonka katoamista kukaan ei ollut huomannut). :D

    Hyvää pääsiäistä!

    1. Reply
      Tiina Post author

      Mahtava aamuinen pupukohtaaminen! :) Mää oon nyt parin viikon aikana nähnyt kolmesti pupun loikkivan tiellä, kun oon muuten vaan kurkkinut ikkunasta ulos. Aina samassa kohdassa, niin aloin jo epäillä näänkö omiani :D

Leave Your Comment