Tietoa mainostajalle ›

VIRKISTYSRETKI

Viisi naista. Auto talvirenkaineen. Superaikainen aamuherätys. Kahvia ja limsaa. Monia monia muitakin autoilijoita. Surkea ajokeli. Hoppu ja kiirus. Punaisia liikennevaloja. Kymmenminuuttinen myöhästys. Hotelliaamiainen hiljakseen ja rauhassa. Meikkausta ja virkkuuohjetta. Pekonia ja melonia. Räntäsadetta. Lautta-matka. Aamu-unet nojatuoleilla. Ja tiks, yhtäkkiä oltiin etelässä, oululaislähtöiselle hyvinkin ulkomailla, Tallinnassa.

 

 

 

 

 

Reipas päiväkävely johdatti meidät Karnaluksiin. Ja voi pojat, jos olisin etukäteen tienny minne päädyn… Se oli uskomaton paikka. Aivan hillittömät määrät lankaa, tarranauhoja, vetoketjuja, tyllejä, vuorisilkkejä, siis mitä vain ompelija tai neuloja voi tarvia. Ja vielä roimasti päälle! Suosittelen ehdottomasti käyntiä tuolla tarviketaivaassa jokaiselle käsityöihmiselle, joka Tallinnaan matkaa. Etukäteen kirjoitettu lista tarvittavista asioista on kyllä kätevä, koska kaikkea on niin paljon, että pää menee todellakin pyörälle.

 

 

 

 

 

 

Oli kuitenkin ihanaa, ettei ollut etukäteisodotuksia. Sain varmasti ainakin paljon herkullisemman värisen ostossaaliin näin! Ostin villatakkilankoja, kukkapäisiä nuppineuloja, karkkivärisiä mittanauhoja, lasten neulepuikot ja pinkkiä torkkupeittolankaa. Kanssaretkeilijöillä oli paljon hillitymmät ostokset.

 

 

Lapsille toin tietysti pikkutuliaisia ja aamulla Neitokainen tokaisi, että kaikkein paras tuliainen oli kuitenkin minä, äiti. Suloista. Otin viisivuotiaalle valokuvaajan alulle tuliaisena myös kuvasarjan 1-10. Synkkäripaketista kun kuoriutui tytölle oma kamera ja tällainen kuvasarja on jo hänellä itsellään otettuna läheltä kotia, joten oli mieluisa tuliainen tämäkin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotimatkalla lautalla neulottiin koko matka, oltiinhan Kässäkerhon virkistysretkellä. Automatka kestikin sitten pikkuisen pidempään, kun koko eteläinen Suomi oli päivän aikana muuttunut kauniiksi talven ihmemaaksi vielä näin huhtikuussa. Vaikka lunta en kamalasti tähän aikaan vuodesta enää kaipaakaan, mutta olihan joka paikassa niin kaunista! Ihana lumi ja vielä ihanempi virkistyspäivä! Kiitos!

26 Comments

    1. Reply
      Tiina Post author

      Mää olin joskus jostain lukenut paikasta, mutten ollut sen kummemmin perehtynyt. Olin siellä sitten aivan, että miksei kukaan oo kertonut tämmösestä mulle ennen… Ihmemaapa hyvinki!

  1. Reply
    milla

    siis noi matsku vuoret – ne on aivan kun minun ihanimmassa unessa ikinä kun näin kerran unta että olin "ikeassa" jossa oli just tollasta ja olin ihan taivaassa!tonnehan pitsä järjestää halpalentoja käsityöläisille nammmmmm!

    1. Reply
      Tiina Post author

      heh, mahtava uni! Halpalennoista en tiiä, mutta lähtiessämme sieltä, sinne pölähti suomalaisseurue bussilla, että vissiinkin sinne tehdään ihan retkiäkin…

  2. Reply
    JenniH

    Oih, tuonne Karnaluksiin en vielä ole uskaltanut, mutta ehkä näiden suositusten jälkeen rohkaistun. Jotenkin jännitän kauas kävelyä tai taksilla ajelua vieraassa paikassa ulkomailla. No, edellisellä kerralla olin liikkeellä yksin, että sekin varmaan vaikuttaa. Täytyy valita turvallista matkaseuraa! :)

    1. Reply
      Tiina Post author

      No, kelille ei mitään voi, joten sen takia ei mielemme painuneet alas :) Ja en kyllä tiiä, uskallanko suositella, oli siellä niin paljon kaikkea ;)

  3. Reply
    Hanna

    OI, kuinka ihanalle retkelle näyttääkään :) Moneen kertaan katselin kuvat läpi ja koitin ahmia niistä jokaisen millin irti….aivan mahtavaa!!!
    Sinulle on tunnustus blogissani :) Blogisi on inspiroiva :)

    1. Reply
      Tiina Post author

      Tykkään kans kovasti lapsen ottamista kuvista. Itsellenikin omat nelivuotiaana ottamani kuvat ovat todella tärkeät muistot ja nimenomaan elämän "kuvakulmat" :)

  4. Reply
    Onneli

    Vitsi, kuulostaa tosi kivalta reissulta! Mutta varmasti ihaninta oli palata kotiin lasten luo <3

    Oltiin kerran äidin kanssa Tallinnassa valtavassa kangaskaupassa, siellä tosin oli muistaakseni lähinnä pelkkiä kankaita, mutta runsaus oli juuri tuota luokkaa. Kesällä olis kyllä kiva tehdä retki Tallinnaan ja hamstrailla vähän kaikenlaista materiaalia. Jotenkin sitä lapsen myötä on yhtäkkiä purrut taas ompelu- ja näpräilykärpänen, se on niin ihanan terapeuttista! Eilen hurrautin rumalle sammutuspeitteellekin päällisen. Ennen lasta en tuommoista ikinä saanut aikaan.

Leave Your Comment