Tietoa mainostajalle ›

SÄÄRISUOJAHOUSUT

On ollut tuon ompelun kanssa viime aikoina vähän hiljaista. Ei ole ollut juurikaan omaa aikaa itsekseni ja konetta en ole voinut pitää esillä ollenkaan, koska vaihdoin pienemmän pöydän keittiöön (osittain juuri siitä syystä, ettei kone olis aina pöydällä..) ja koska eräs pieni herrasmies on erittäin kiinnostunut kaikista johdoista ja teknisistä vempeleistä. Ja on vain ihana istahtaa rennosti sohvalle päiväuniaikaan ja illalla ompelemisen koen liian äänekkääksi. Mieluiten ompelisin rauhassa, keskeytyksettä ja ystäväseurassa ihan vaikka viis tuntia putkeen! Ehkä joku päivä niinkin.

 

 

 

Ommeltavien kasa kasvaa siis melkoista vauhtia. Sieltä puolinaisten töiden seasta löysin nämä jo syksyllä ompelemani housut. Oli tarkoitus, että niissä olisi polvipaikat konttaamista ajatellen, mutta paikat luiskahtivatkin säärien kohdalle ja nythän pikkuisäntä jo kävelee. Säärisuojahousut siis ovat nämä. Tyytyväiseltä vaikutti mies housuissaan.

 

6 Comments

    1. Reply
      Tiina Post author

      Kiits! Omppukankaan oon ostanut Oulusta Metsolasta, luulis, että sitä saa myös niitten nettikaupasta (oon nyt niin väsy, etten jaksa alkaa tutkimaan, jätän sen ilon sulle ;)). Näin viime kerralla sitä myös sini-viher-sävyisänä, sekin oli sievää. :)

  1. Reply
    unisukka

    Hauskaset pökät! Kyllähän tuon ikäinen nyt säärisuojiakin tarviaa… Minä oon joskus pitänyt ompelukonetta keittiön tasolla ja ommellut seisaaltani. Näin ne kiinnostavat johdot on pois ulottuvilta ja seisaaltaan ommellen sitä pääsee tarvittaessa pinkaisemaan pikavauhtia jonnekin hätäpaikkaan. Mulle on järjissäni selviämisen kannalta oleellisinta, että sitä konetta pääsee edes pikkuisen joskus käyttämään, jos ei nyt ihan maratoneja saakaan ajella. Ja jos se on käden ulottuvilla, sitä voi päikkäriaikaan ajeluttaa helposti. Vaan teillähän on kyllä neitosen kanssa ihania omia juttuja silloin :)

    1. Reply
      Tiina Post author

      Mää en oo koskaan ommellut seisaaltani, ainakaan kamalan pitkiä pätkiä. Mutta ymmärrän kyllä sen, että lähettyvillä pitää olla. Mullakin on kone kyllä tuossa ihan keittiönpöydän vieressä, että helposti saan sen pöydälle jos on tarvis. Mutta tuntuu aina niin masentavalle, että ehtii vaan pari saumaa ommella ja hirviän työn ja tuskan takana ollu ensin se esille laitto. Mulla kun on vielä koneessa pieni kosketusvika, että johto pitää oikein asetella… :D Mutta nyt alkaa olla jo sen verran ommeltavaa ja tekee mieli tehä jotain, että huomenna ehkä käytän päikkäriajan ompeluun ja Neitokainen saa vaikka pelata netissä Summanmutikkaa… :)

Leave Your Comment