Tietoa mainostajalle ›

HYVÄT VILLASUKAT

Tuntuu, että oon kertonut useaan otteeseen näistä seiskaluokalla tekemistäni villasukista, mutta kerronpahan taas. Tykkäsin koulussa aina käsitöistä, mutta ala-asteella en esimerkiksi tehnyt lapasia, vaan pelkästään lyhyet ranteenlämmittimet (ja säärystimet ja pääpannan) (joihin kirjoin paljon kukkia!), koska en jaksanut (?) tehdä niitä. En tarkalleen muista miten se juttu meni, mutta jotenkin vajaaksi ne neuletyöt ala-asteella jäi ja yläasteelle siirtymisen kunniaksi tää tyttö tekikin sitten kunnon pitkävartiset villasukat.

Kipitin aina alkuillasta kylään alakerran Mintulle ja neulottiin samalla, kun katsottiin Kauniita ja rohkeita. Innostuin tekemään sukkiin erilaisia kuviointejakin ja sukista tuli tosi hyvät. Lankaa jäi ja neuloin samaan syssyyn saman sarjan vanttuutkin, kun aikaakin oli. Niitäkin pidin pitkälle tälle vuosituhannelle saakka, mutta ajatelkaa, nää sukat on mulla käytössä vieläkin. Yli 18 vuoden jälkeen! Opettajaltakin sain aikoinaan isot kehut ja edesmennyt reumaa sairastunut mumminikin tykkäsi sukista kovasti ja ne olivat muutaman vuoden mummilla lainassa. Eikä sukkia oo parsittu kertaakaan. Hyvä seiskaveikka hyvä!

Eilen sukkia pukiessa tuli taas se sama ajatus, että mitäs jos neulois uudet… (toki olen muitakin sukkia tässä vuosien saatossa käyttänyt, mutta nämä on aina pysyneet siinä säästä-kasassa kevätinventaarion aikaan) (ja ovat olleet parhaimmat pitkävartiset sukat) Sama silmukka- ja kerrosmäärä, kuvioinnit vaan tekisin nykyaikaisemmat. Kyllä, lankakaupoille tiks menoksi!

 

12 Comments

  1. Reply
    Maiju

    Mulla on saman aikakauden seiskaveikasta myös lempparisukkani, yläasteella neulotut, siis ainakin 13 vuotta niilläkin ikää, ja kestää kestää kestää. Uusimmissa sukissa on reiät vuodessa.

  2. Reply
    Nanainen

    No jo on IHANAT. Stoori myös. :D
    Käytössä edelleen mamman 20 vuotta sitte kutomia kukikkaita ihanuuksia.
    Villasukat näköjään kestää ja pitkään kun ne on kudottu RAKKAUDELLA.
    Vai oisko johtunu Kauniista ja Rohkeista… ;D

    1. Reply
      Tiina Post author

      Kiitos :) Ehkä se tosiaan on rakkautta se villasukkien kesto. On se! Kauniita ja rohkeita ajattelin kyllä antaa ripauksen myös noille uusille, jo tekovaiheessa, oleville sukille. Jos vaan saan kanavaa vaihdettua kun taitaa tulla päällekkäin Pikku Kakkosen kanssa ne kaunarit… :D

  3. Reply
    Nipsu

    Näyttää jotenkin tutulta :)
    Itse nimittäin kasilla 17 vuotta sitten aloin ihan tismalleen samoista sävyistä (7veljestä) kutomaan villapaitaa… Just yksi päivä mietin, missä ihmeessä se villapaita on. Mutta just nuo tummat värit oli silloin kovaa kamaa. Muistan kun katsoin telkusta "Villiä Pohjolaa" ja halusin olla just niinkun ne. Nyt kun jostain näkee kuvia siitä sarjasta, niin jotenkin naurattaa… :)

    1. Reply
      Tiina Post author

      Mää ymmärrän. Mulla oli pari kaveria, jotka fanitti kans Villiä Pohjolaa, mää en taas tajunnu sitä yhtään. :D Ei sillä, että olisin jotenki Kaunareittenkaan ylin ystävä ollut. Ja nuo värit, niitähän ne oli kaikki. Mulla oli äidin ompelema ihana villakangastakki (nykymittakaavassa VAL-TA-VA) juuri noita sävyjä ja duffelinapit!

  4. Reply
    Inka

    Mullakin on käytössä kuudennella luokalla neulomani ensimmäiset villasukat. Ja hyvin ovat kestäneet! Eivät tosin ole tuollaiset ihanat pitkävartiset vaan ihan perusmalli. Nyt on ollut jo muutaman vuoden projektina neuloa ne elämäni toiset villasukat mutta ei siitä ole vielä tullut mitään.

  5. Reply
    Kati

    Aika kestävät sukat. :) Minullakin taisi tosin tuossa sairastaesani olla jalassa polvisukat, jotka olen kutonut joskus 90-luvun puolivälissä. Ihan ovat kurantit edelleen.

    Niin ja pöllö saapui tänään, kirje tosin avataan vasta perjantaina. Kiitoksia kovasti. :)

Leave Your Comment